KKO:2000:126
- Asiasanat
- Ylimääräinen muutoksenhaku - Tuomion purkaminen rikosasiassaSyyntakeisuus
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H99/432
- Esittelypäivä
A:n syyksi oli lainvoiman saaneella tuomiolla luettu törkeä kuolemantuottamus, josta hänet oli jätetty ymmärrystä vailla olevana rangaistukseen tuomitsematta. Virallisen syyttäjän purkuhakemuksen mukaan A:n myöhemmin antaman tunnustuksen ja sitä tukevien seikkojen perusteella oli todennäköistä, että hän olikin syyllistynyt tappoon ja että rikokseen olisi siten ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä. Asiakirjojen perusteella oli kuitenkin ilmeistä, ettei A:ta myöskään tällaisen syyksilukemisen perusteella olisi voitu tuomita syyntakeettomana rangaistukseen.
Koska tuomion purkamista voitiin pitää hyödyttömänä ja tarkoituksettomana, virallisen syyttäjän hakemus tuomion purkamisesta hylättiin. (Ään.)
OK 31 luku 9 § 1 mom 2 kohtaRL 3 luku 3 §
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Virallinen syyttäjä on vaatinut Tampereen käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen murhasta, koska A oli 4.10.1995 vakaasti harkiten surmannut B:n ampumalla tätä pistoolilla. Käräjäoikeus on 19.9.1996 julistamassaan tuomiossa katsonut selvitetyksi, että A oli 3. - 4.10.1995 tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa ampumalla tätä pistoolilla vartaloon ja, raahattuaan tai kuljetettuaan B:n huoneistoonsa, aiheuttanut törkeällä huolimattomuudellaan tämän kuoleman. Tekonsa salatakseen A oli hävittänyt ruumiin. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen menettelyllään törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen, mutta koska A oli teot tehdessään ollut ymmärrystä vailla, jättänyt hänet rikoslain 3 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta.
Turun hovioikeus on 16.1.1998 antamassaan tuomiossa lausunut, ettei asiassa ollut esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä A:n ampuneen B:tä tahallaan ja että epäselväksi oli jäänyt, oliko B kuollut välittömästi vai vasta myöhemmin. A:n viaksi kuitenkin jäi, että hän oli asetta käsitellessään törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman. Hovioikeus on tämän vuoksi hylännyt syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja pysyttänyt muutoin käräjäoikeuden tuomion.
HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Virallinen syyttäjä on vaatinut hovioikeuden tuomion purkamista oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Syyttäjä on vedonnut siihen, että A oli uudessa esitutkinnassa 24.- 25.5.1999 tunnustanut ampuneensa B:n tahallaan. A:n kertomuksen ja sitä tukevien todisteiden esittäminen olisi todennäköisesti johtanut siihen, että hänet olisi tuomittu taposta.
A:lle 27.6.1996 määrätty uskottu mies on vastannut hakemukseen ja vaatinut sen hylkäämistä. Tuomion purkamisen edellytyksenä on, että tuomiossa olisi uusien todisteiden perusteella sovellettu ankarampia rangaistussäännöksiä, ja siten se, että sillä on merkitystä tuomittavaan seuraamukseen. Syyttäjä ei ollut väittänytkään, että uudessa oikeudenkäynnissä tultaisiin puuttumaan A:n syyntakeettomuuteen.
B:n oikeudenomistajat eivät ole käyttäneet hyväkseen heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa, jos kysymyksen ollessa rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta, vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä.
Syytetyn vahingoksi tapahtuva tuomion purkaminen on rajoitettu koskemaan rikoksia, joista voi seurata ankara rangaistus. Kysymys on tällaisesta rikoksesta. Säännöksen sanamuoto ei sinänsä estä purkamasta sellaistakaan tuomiota, jossa tekijä on syyntakeettomuutensa vuoksi jätetty syykseen luetusta rikoksen tunnusmerkistön täyttävästä teosta rangaistukseen tuomitsematta. Hakemukseen suostuminen on kuitenkin jätetty laissa harkinnanvaraiseksi.
Syyntakeettoman rankaisematta jättämistä on viime vuosikymmeninä perusteltu oikeudenmukaisuusnäkökohdilla: syyllisyysperiaatteen vastaista ja siten yhteiskuntamoraalia heikentävää olisi rangaista sellaista, joka ei psyykkisen poikkeavuutensa vuoksi kykene ymmärtämään tekonsa tosiasiallista ja moraalista luonnetta tai säätelemään käyttäytymistään. Syyntakeettoman rankaisemista on pidetty paitsi rangaistuksen erityisestävän myös sen yleisestävän vaikutuksen kannalta hyödyttömänä tai tarkoituksettomana.
A:n syyksi on lainvoiman saaneella tuomiolla jo luettu B:n hengen menetykseen johtanut tuottamuksellinen teko. A:n on katsottu mielentilatutkimuslausunnossa ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnossa esitetyn mukaisesti tämän ja hänen syykseen luetut viisi muuta tekoa 24.6.1994 - 4.10.1995 tehdessään olleen ymmärrystä vailla ja jätetty rikoksista rangaistukseen tuomitsematta. Mielentilatutkimuksessa A:n diagnoosiksi oli määritelty paranoidinen skitsofrenia. Niuvanniemen sairaalan psykiatrian erikoislääkärin 13.10.1999 antaman lausunnon mukaan A on mielentilatutkimuksen jälkeen ollut ja on edelleen tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa.
Purkuhakemusta on perusteltu sillä, että rikokseen olisi A:n tunnustuksen ja sitä tukevien seikkojen johdosta tullut soveltaa olennaisesti sovellettuja ankarampia rangaistussäännöksiä. Asiakirjojen perusteella on kuitenkin ilmeistä, ettei A:ta olisi voitu myöskään tällaisen syyksilukemisen perusteella tuomita syyntakeettomana rangaistukseen.
Lainvoiman saaneen tuomion purkamista voidaan näissä olosuhteissa pitää niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta hyödyttömänä ja tarkoituksettomana. Tämän vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Raulos (eri mieltä), Tulokas, Kitunen (eri mieltä), Mansikkamäki ja Välimäki. Esittelijä Hannu Kiuru.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Kitunen: Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 1momentin 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa, jos kysymyksen ollessa rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta, vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä.
A:n syyksi on purettavaksi haetun tuomion kohdassa 9 luettu törkeä kuolemantuottamus. Hakemuksessa mainitun A:n tunnustuksen ja sen tueksi esitettyjen muiden seikkojen ja todisteiden perusteella on todennäköistä, että A on teollaan syyllistynyt hakemuksessa tarkoitettuun tappoon ja että A:n rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampaa rangaistussäännöstä. Edellytykset tuomion purkamiselle rikoksen ja sen tueksi esitettyjen uusien todisteiden perusteella ovat siten olemassa.
Mainitussa oikeudenkäymiskaaren säännöksessä ei tuomion purkamisen ehdottomaksi edellytykseksi ole säädetty sitä, että siinä tarkoitetusta uudesta rikoksesta olisi tuomittava purettavaan tuomioon verrattuna ankarampi rangaistus, vaikka myös seuraamuksen ankaroitumista voidaan pitää usein luontevana edellytyksenä tuomion purkamiselle. Tuomion purkamiseen voidaan siten suostua myös siinä tapauksessa, että syytetty on jätetty mielisairauden vuoksi rikoslain 3 luvun 3 §:n nojalla rangaistukseen tuomitsematta.
Oikeusjärjestyksemme periaatteiden mukaan rikokset, eräitä laissa määriteltyjä vähäisiä rikoksia lukuun ottamatta, on tutkittava ja tuomittava tuomioistuimessa. Yhteiskunnan tarpeiden kannalta tuomioistuimessa tapahtuva tutkinta on lopullisesta seuraamuksesta riippumatta tärkeää etenkin silloin, kun kysymys on vakavimmista rikoksista, kuten henkirikoksesta. Purkamisen edellytyksiä harkitessani pidän näitä näkökohtia painavampina kuin sitä, ettei A:ta mahdollisesti uudessakaan oikeudenkäynnissä voitaisi tuomita rangaistukseen. Tällaisessa tilanteessa asiaa on tarkasteltava myös syytetyn kannalta. Asiassa esitetyn Niuvanniemen sairaalan psykiatrian erikoislääkärin 13.10.1999 päivätyn lausunnon mukaan A:ta voidaan oikeudessa kuulla.
Näillä perusteilla puran hovioikeuden tuomion kohdan 9 osalta.
Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.